Taikinajuuren tarina

Olisihan Moilasen Saimi kai voinut itsekin mennä, mutta ei tohtinut. Niinpä pieni Jussi-poika lähetettiin asialle, ostamaan taikinajuurta siltä vanhalta rouvalta, joka toi leipomuksiaan torille myytäväksi. 50-luvun Suomessa ei leipää ollut liikaa, kirjaimellisesti, joten Moilasetkin ajattelivat leipoa itse omansa ja hankkia samalla lisätienestejä perheelle. 

”Mitäs aiotte tehdä?” kyseli vanha rouva, kun Jussi tuli taikinajuurta ostamaan, sitä kun tarvittiin muun muassa kalakukon tekoon. ”Mekin aletaan myymään torilla”, ilmoitti poika tohkeissaan. Ei tullut mieleen, että ehkä rouva ei välttämättä olisi kaivannut kilpailua. Vaan rouvapa hymyili, pakkasi taikinajuuren huolella voipaperiin, ojensi sen Jussille ja laski kätensä pojan pään päälle: ”Jumala siunatkoon matkalla.” 

”Noh?” kysyi Saimi-äiti kotona. ”Myikö?” ”Ei myynyt”, vastasi Jussi, yhä hieman hämillään. ”Antoi.”  Niinpä Saimikin pisti taikinajuuren hyvään käyttöön, loihti herkkuja kotiuunissa ja antoi hyvän kiertää.